Riita-asiat

Turku

Riita-asia pannaan vireille käräjäoikeuden kansliaan toimitettavalla kirjallisella haastehakemuksella (eli kanteella). Haastehakemuksella on ilmoitettava: yksilöidyt vaatimukset ja seikat, joihin vaatimukset perustuvat sekä todisteet ja se mitä kullakin todisteella näytetään.

Kun haastehakemus saapuu kansliaan, asia tulee vireille ja sen valmistelu alkaa.

Vastauksesta tulisi ilmetä myöntääkö vastaaja kanteen vai vastustaako hän sitä ja vastustaminen perusteet sekä todisteet.

Kun valmistelussa on selvitetty edellä mainitut seikat tai kun sitä ei muusta syystä ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa, tuomioistuimen on todettava valmistelu päättyneeksi ja siirrettävä asia pääkäsittelyyn.

Siltä osin kuin kantaja on luopunut kanteesta tai se on selvästi perusteeton, kanne hylätään tuomiolla.

Oikeudenkäyntiin edennyt kanne ratkaistaan tuomiolla joko heti istunnon jälkeen tai tuomio annetaan myöhemmin kansliasta tuomioistuimen ilmoittamana ajankohtana.

Jos on tyytymätön tuomioon, tulee siitä ilmoittaa käräjäoikeuteen viikon kuluessa tuomiosta. Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen 30 päivän kuluessa tuomiosta. Useimmiten tarvitaan jatkokäsittelylupa, jotta hovioikeus ottaisi asian käsiteltäväksi.

Hovioikeuden tuomiosta on mahdollista valittaa korkeimman oikeuteen. Korkeimpaan oikeuteen tarvitaan kuitenkin jatkokäsittelylupa.

Osapuolet voivat yhdessä tai erikseen pyytää käräjäoikeudelta sovittelun aloittamista. Sovittelua pyydetään kirjallisesti vapaamuotoisella hakemuksella. Hakemuksessa tulee ilmoittaa sovittelun osapuolet ja heidän yhteystietonsa sekä lyhyesti kuvata, mitä erimielisyys koskee. Osapuolet voivat pyytää asian siirtämistä sovitteluun myös tuomioistuimessa vireillä olevasta oikeudenkäynnistä. Myös tuomari voi ehdottaa sovittelua.

Sovittelijana toimii tuomioistuimen tuomari. Jos asia siirretään sovitteluun, sovittelijana toimii eri tuomari kuin oikeudenkäynnissä asiaa käsitellyt tuomari. Hänen tehtävänään on auttaa osapuolia löytämään riitaansa ratkaisu, jonka kumpikin voi hyväksyä. Sovittelu palvelee osapuolten tarpeita eikä saavutettu sovinto siten perustu suoraan lain soveltamiseen.

Sovittelu on vapaaehtoista, minkä vuoksi sovittelun aloittamiseen tarvitaan kaikkien riidan osapuolten suostumus. Sovittelu edellyttää myös sitä, että asia soveltuu soviteltavaksi ja sovittelu on osapuolten vaatimuksiin nähden tarkoituksenmukaista. Tuomioistuin päättää, aloitetaanko sovittelu.

Sovittelun onnistumisen kannalta on tärkeää, että osapuolilla on aito halu päästä sovintoon. Sovittelijan tehtävänä ei ole ratkaista riitaa, vaan auttaa osapuolia itse löytämään ratkaisu erimielisyyksiinsä. Sovittelija on neutraali ja puolueeton sekä osapuoliin että soviteltavaan asiaan nähden.

Sovitteluistunto järjestetään mahdollisimman nopeasti. Sovittelu etenee pääasiassa kaikkien läsnä ollessa käytävin keskusteluin ja neuvotteluin, mutta tarvittaessa sovittelija voi keskustella osapuolten kanssa myös erikseen.

Sovittelu on luottamuksellista, mikä tarkoittaa sitä, ettei sovittelija kerro sovittelun sisällöstä ulkopuolisille eikä varsinkaan asiaa oikeudenkäynnissä käsittelevälle tuomarille. Sovittelusta ei laadita pöytäkirjaa eikä käytyjä keskusteluja muutoinkaan tallenneta.

Jos osapuolet pääsevät sovittelussa sovintoon, sovittelija voi heidän pyynnöstään vahvistaa sovintosopimuksen. Silloin siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen ratkaisu, jonka perusteella esimerkiksi sovittu suoritus, vahingonkorvaus tai elatusapu voidaan periä ulosotossa. Ellei sovintoa vahvisteta, se on tavallinen osapuolia sitova sopimus.

Sovittelu päättyy, jos osapuoli ei enää halua jatkaa sitä. Myös sovittelija voi lopettaa sovittelun, jos hän havaitsee, ettei sovinnolle ole edellytyksiä.

Jos soviteltava asia on vireillä oikeudenkäyntinä, sitä jatketaan. Oikeudenkäynnissä asiaa käsittelee eri tuomari kuin sovittelussa. Osapuolet eivät saa oikeudenkäynnissä vedota siihen, mitä toinen osapuoli on esittänyt sovittelussa sovintoon pääsemiseksi.